Pihamaan aarteita

Kevään optimismi pihan hoitoon on totaallisesti karissut. En tiedä onko eniten vallanut laiskuus, saamattomuus vai kärsimättömyys mutta lopputulos on kuitenkin se, että piha on hoitamaton. Olen vain keskittynyt nauttimaan kaikista aarteista joita maasta on puskenut ylös.

Rosa 1 v

Mona alkoi omien synttäreidensä jälkeen suunnittelemaan Rosan synttäreitä. Isosiskolle oli tärkeää, että synttärisankarilla on hieno kakku ja tietenkin hänen koristelemansa. Vauvavieraita pitäisi myös olla eikä vaan aikuisia. 








Rosa oli innoissaan kun oli paljon lapsia! Parhaimmillaan oli yhdeksän alle kouluikäistä lasta talossa. Meteliä ja elämää riitti. Jossakin joku itki, hädissäni yritin etsiä itkevää lasta. Löysin, se olikin kaveri vaipanvaihdossa. Väkeä tuli ja meni pitkin päivää eikä sankari maltannut päikkäreitä nukkua. Lahjat ja lahjapaperit olivat ihania! 













Rosalla oli myös eka yökyläkaveri yötä bileiden jälkeen. Huippua nähä kun Rosallakin on omia kavereita ja vielä samanikäisiä! Mona oli myös tohkeissaan kun sai hoitaa pienempiä.

Juhannus

Juhannuksen vietimme kotona. Perjantaina kävimme Monan kanssa keräämässä kukkia ja metsämansikoita Kukista teimme kimput terassille. Alkuillasta kävimme kaupungilla kuuntelemassa serkkujen kanssa humppaa ja katsomassa juhannussalon pystytystä. Yöllä kävimme tätin kanssa katsomassa juhannuskokkoja rannassa hyttysten syöttinä.

Lauantaina serkut tulivat meille juhlimaan. Grillasimme ja järjestimme tytöille rastiradan johon kuului askartelua, leipomista, etsintää, itsensä vääntelyä outoihin asentoihin ja ongelman ratkaisua laskien ja kirjaimia tunnistaen.

Tauon jälkeen täällä taas

Yritän reipastua blogeilussa, katsotaan kuinka käy! Kesä on mennyt tohinalla ohi, mukavia hetkiä, paljon leppoisaa menoa, ihania vieraita, Rosan 1 v synttärit, sadetta, uintia, aurinkoa, sammakon metsästystä, kukkien ihailua, marjojen poimintaa ja erityisesti iloa siitä, että saamme asua maalla!

Olen aina rakastanut riippumattoja! Kerrostalossa asuessamme sain pari riippukeinua ja maan tasalle päästessäni kävin heti ostamassa riippumaton. Nämä ovat myös valoittaneet vanhemman neidin sydämen.

Kesällä olemme välillä syöneet myös välipalan ulkona näissä ihanuuksissa kun Rosa on nukkunut päiväunia.

Alkukesästä saimme nauttia tätin ja serkun kyläilystä. Päivät olivat tohinaa täynnä, itse olin ihan poikki mutta lapsissa riitti virtaa! 

Yhtenä iltana kävimme Pikku-Pukissa iltapalalla ja katsomassa kun Ruotsin laivat lähtevät matkaan. Ilta ei ollut kaikkein lämpimin mutta mukavaa oli silti.

Mona sai uudet saippuakuplavälineet ja oli niistä niin tohkeissaan, ettei maltanut paljoa syödä vaikka mukana oli suklaatakin.

Vanha Volvo osoittautui vierailun aikana oivaksi autoksi! Auton takaluukussa olevista penkeistä käytiin taistelua ja suunniteltiin kenen vuoro on milloinkin siellä istua. Hyvä jotta volvosta otettiin kaikki irti koska se ei meillä kauaa kerennyt olla. Nyt on tilalla Monan lemppariauto eli paku.