Viime viikot ovat olleet hulinaa ja rauhaa. Ensin vietettiin etelän hiihtolomaa ja serkut olivat meillä kylässä. Kauan odotettu yökyläily onnistui myös vaikka yksi yö ei tyttöjen mielestä riittänyt mihinkään. Sitten oli pohjosen hiihtolomaviikko ja saimme tädin kylään. Kiersimme koko viikon turun ympäristöä: kauppoja, kirppistä, leaf areenaa, makkaranpaistoa, oleskelua, tädin seurasta nauttien.
Väliin on mahtunut arkista eloa: kerhoa, töitä ja kotona oloa. Mona on keskittynyt pääsiäiskoristeiden askarteluun ja meille tulee ensi viikolla maailman hienoimmat koristeet pitkin kotia.
Koska itse en jaksa innostua askartelusta kovinkaan paljon, keskityn tekemään jotakin hyödyllisempää. Nyt ollaan jo niin lähellä kesää, että voi rauhassa tyhjentää pakastinta marjoista.
Rosa rakastaa pulkkaa. Joka kerta ulkona pitäisi saaha vetää pulkkaa tai laskea mäkeä. Rosa-neiti saattaa kulkea pitkin pihaa vaikka vartin ja vedellä pulkkaa. Hanskoista meillä on pieniä erimielisyyksiä..
Monalle ulkoilu on yhtä seikkailua. Aurinkoisina päivinä hän voi olla koko päivän ulkona ja suuttuu kun pitää tulla välillä syömään. Välillä kyllä hiukan jännittää kuinka korkealle puuhun hän on kiivennyt tai kuinka pitkälle seurannut eläinten jälkiä..
Noin yleisesti ottaen vihaan aikaisia aamuja. Lapset ovat alkaneet heräämään aiemmin kun on valoisampaa. Mutta viime aikoina on ollut älyttömän makeita aamuja. Aurinko nousee mereltä ja värjää koko taivaan punaisella, välillä olohuoneeseenkin loistaa oranssi möllykkä lumoavasti. Jään vaan tuijottamaan sitä (ja aamuvuoroihin tulee kiire kun vaan tuijottelen kaunista maisemaa). Mihinkään ei ole kiire ja mieli on hyvin rauhallinen, tämän takia kannatti herätä aikaisin! (Ja kun olen iso, osaan ottaa upean kuvan kauniista aamusta!)
