LaskiaisMökkiViikonloppu

Kaksi perhettä metsän keskeltä lähti viikonlopun viettoon metsän keskelle mökille Sastamalaan. Meillä oli taas lähtö kaaottinen kun jätin pakkaamisen viime tippaan ja auto oli kattoa myöten täynnä tavaraa. Kävimme porukalla matkan varrella kaupassa ja sen jälkeen pystyi rauhoittumaan itsekin.

Lumituiskussa löysimme perille ja mökki oli juuri passelin kokoinen meille. Perjantai-ilta vietettiin kaikessa rauhassa mökillä. 

Lauantai aloitettiin minulle hyvin tyypillisellä todella rauhallisella sekä pitkällä aamulla. Sitten lähdimme seikkailemaan Herra Hakkaraisen Taloon. Siellä tytöt saivat seikkailla ritarien kanssa, leikkiä vanhanajan kaupassa, suutarissa, apteekissa, käydä Hakkaraisen kotona, matkustaa avaruudessa, kokeilla erilaisia roolivaatteita ja piirtää (sitä kun ei kotona näemmä saa harrastaa riittävästi).

Mökille palattuamme kutsui pulkkamäki! Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa. Mäessä sai hyvät vauhdit, lumi pöllysi, välillä löytyi lapsia ja aikuisia kinoksista yltäpäältä lumessa. Kuului naurua ja kiljuntaa, hiukan myös itkua mutta todella vähän, enimmäkseen juniorin vinkumista kun ei heti päässyt laskemaan mäkeä uudelleen.

 Sunnuntaina jatkui pulkkailut mutta sitä ennen piti tankata itseään laskiaispullalla. Serkut olivat leiponeet todella hyviä pullia!

Lauantai-illan ohjelmassa oli kynsien koristelu. Tätin aarteista löytyi hienoja lakkoja, tarroja ja timantteja. Kaikki tytöt saivat makeat kynnet. Kuvissa vain meijän tyttöjen kynnet koska kynsikuvat unohtui ottaa mökillä..

Monan koko reissun kohokohta oli kun häneltä lähti sunnuntaina eka hammas!! Se laitettiin hyvään talteen, kotimatkalla piti siitä puhua, kotona se piti kaivaa heti ekana esille..maanantaiaamuna se oli ekana mielessä =).

Kiva kun luit viikonlopustamme. Hyvää huomista laskiaistiistaita!

Moikka!

Aurinko armas

Tänään laiskotti ja väsytti kiireisen viikon päätteeksi. Onneksi tuli upea ilma ja oli ihan pakko lähteä ulos ja unohtaa kaikki kotihommat! Ensin teimme puuhommia koko perheen  voimin. Juniorin naama loisti kun sai tehä isojen ihmisten hommia.  Hän hyppi ja kiljui innosta ootellessa taas uutta puukalikkaa jonka sai heittää puuliiteriin. 

Seuraavaksi oli vuorossa pulkkailua. Mona nautti kun sai olla vedettävänä. Hän kun on joutunut yleensä itse vetämään pulkan sillä aikaa kun pikkusisko istuu pulkassa. Mäenlaskua, kiljuntaa ja upea talvinen päivä! 

Retkemme päättyi rantaan. Siinä auringosta nauttiessa kaikkien mieleen alkoi tulla makkaranpaisto. Äkkiä haimme tarpeet rantaan ja pian ilmassa oli ihana savuntuoksu. 

Tällaisia päiviä lisää niin kyllä patterit latautuu!

Tulppaanit

Nyt se taas alkoi! Tulppaanit! Niitä on pakko ostaa vähän väliä kun huutelevat kaupassa ohi kävellessä. Nämä tulppaanit huutelivat kyllä mainoslehdessä ja hienovaraisesti vihjaisin isännälle, että oisi mukava jos vaaleanpunaisia tulppaaneja kotiutuisi meille. 

Mutta kuinka näitä pidetään hengissä? Eilen nämä riippuivat masentuneena alaspäin, tänään ovat nousseet ja näyttävät virkeämmiltä. Muutama pieni käsikin käy nyppimässä lehtiä näistä.

Vaaleanpunainen? Pinkki? Näiden värien eroa en osaa erottaa, tyttäreni mielestä sanon aina väärin. Nämä värit kuitenkin puskevat koko ajan enemmän ja enemmän esille meidän kodissa. Lienevät minun (kuten monen muunkin bloggaajan) tämän kevään värit. Jossakin vaiheessa en jaksanut näitä värejä muualla kuin lasten vaatteissa.

 Myös vanhat sokeripurkit saivat väriä tuikkutuunaus teipistä.

Viikonlopun vietin flunssassa sohvan pohjalla ja kyllä nämä sinne tänne sojottavat tulppaanit mieltä piristi (ja tietenkin suklaa). Luin pari niksiä ja ehkeivät seuraavat tulppaanit notkahtele näin holtittomasti.

 Aurinkoisia talvipäiviä!

Täällä on meidän koti!

Arkistojen kätköistä kuvia kotimme ympäristöstä. Rakastamme asua täällä, täällä on rauha.

Taloltamme on rantaan 150 metriä. Talvella olkkarin ikkunasta näkyy merelle kun puissa ei ole lehtiä.

Meillä on yhteisranta naapureiden kanssa. Sieltä löytyy grilli ja "huvimaja" jossa voi vaikka syödä tuulisella säällä.

Kun seikkailee lähimetsässä, voi kiivetä kallion päälle josta näkyy kauemmas merelle.

Pihamme on pieni, jokunen istutettu kasvi sieltä löytyy, mutta lähinnä ympärillä on metsää.

Naapureita ei montaa ole mutta kaikenkarvaisia elukoita sitäkin enemmän.

                                   

Perjantai-illan soppailut

Mielestäni perjantai-ilta on hyvä soppailulle, kaupoissa on paljon vähemmän väkeä iltaisin! Eilen suuntasimme Monan kanssa kaksin Skanssiin hakemaan pikkuserkulle synttärilahjaa ja ehkä käymään parissa muussakin liikkeessä.

Lahjan löysimme helposti ja meille jäi paljon aikaa kierrellä askartelukauppoja. Mona oli ihan huumassa! Kierteli lumoutuneena ja samalla selittäen mitä kaikkea ihanaa näkee ja välillä kuului: "Eikä! Äiti mä en pääse täältä ikinä pois kun on niin paljon kaikkea ihanaa!!".

Eksyimme myös vaatekauppaan. Mona sai valkata itselleen uudet housut ja paidan. Tämän jälkeen alkoi koko vaatesoppailun paras vaihe: sovittaminen! Vaatteet olivat sopivat ja mieleiset ja nämä muuttivat meidän kotiin.

Rosalle ostimme myös uuden paidan. Kiva kun H&M myy vauvakokoja kokoon 92 asti! Muuten tämä hienous oisi jäänyt meiltä saamatta.

Tällä viikolla meillä on tuunailtu tuikkuja. Mona innostui tästä ja joka välissä käy tekemässä jokusen tuikun. Tämä askartelu on äidin mieleen koska sotkua tulee vähän. Eiliseltä soppailureissulta tarttui mukaan muutama uusi teippi (ja Monalle kuviosakset).

Monan valtakunta

Nuori neiti Mona on hyvin sisäistänyt sosiaalisen median. Monesti hän kysyy voisinko julkaista hänestä otetun kuvan facebookissa ja jonkin aikaa hän on jo pyytänyt blogissani hänen huoneensa esittelyä. 

Tänään Mona järjesteli huonettaan ja katsoi, että kaikki on hyvin. Pöytäliina piti vaihtaa Greengaten liinaan, kirjahyllyä sisustaa paremmin, kengät järjestellä... Monta kertaa tekisi mieli itse pistää joitakin juttuja mutta huone on Monan ja hän päättäköön tavaroiden paikan. Mona itse sisustelee huonettaan usein ja esittää toiveita, mm. verhot pitää olla lattiaan asti, jotta ne ovat prinsessaverhot. Nyt uusin toive on muuttaa huone enemmän koululaisen huoneeksi. Muutoksia on suunnitteilla mutta katsotaan tapahtuvatko ennen kuin tyttö kouluun menee =). (Mona menee ensi syksynä eskariin.)

Virtsi on rakas unilelu. Virtsin halaaminen auttaa kaikkeen. Virtsi on seurannut Monan mukana joka paikkaan. Ekan Virtsin Mona sai neljä kuukautisena ja rakastui siihen heti. Niitä on ostettu meille useampi, jotta niitä riittää mukaan joka paikkaan. Mummolassa on oma Virtsi. Pikkusiskon synnyttyä Mona opetti Rosalle, että Virtsi on unilelu ja Rosakin rakastui siihen. Nyt meillä molemmat tytöt kulkevat Virtsit kainalossa ja nukkumaan mennessä etsivät missä oma Virtsi on. Kuvassa se aito ja alkuperäinen Virtsi jota edes sisko ei saa lainata yöksi.