Pihamaan aarteita

Kevään optimismi pihan hoitoon on totaallisesti karissut. En tiedä onko eniten vallanut laiskuus, saamattomuus vai kärsimättömyys mutta lopputulos on kuitenkin se, että piha on hoitamaton. Olen vain keskittynyt nauttimaan kaikista aarteista joita maasta on puskenut ylös.

Rosa 1 v

Mona alkoi omien synttäreidensä jälkeen suunnittelemaan Rosan synttäreitä. Isosiskolle oli tärkeää, että synttärisankarilla on hieno kakku ja tietenkin hänen koristelemansa. Vauvavieraita pitäisi myös olla eikä vaan aikuisia. 








Rosa oli innoissaan kun oli paljon lapsia! Parhaimmillaan oli yhdeksän alle kouluikäistä lasta talossa. Meteliä ja elämää riitti. Jossakin joku itki, hädissäni yritin etsiä itkevää lasta. Löysin, se olikin kaveri vaipanvaihdossa. Väkeä tuli ja meni pitkin päivää eikä sankari maltannut päikkäreitä nukkua. Lahjat ja lahjapaperit olivat ihania! 













Rosalla oli myös eka yökyläkaveri yötä bileiden jälkeen. Huippua nähä kun Rosallakin on omia kavereita ja vielä samanikäisiä! Mona oli myös tohkeissaan kun sai hoitaa pienempiä.

Juhannus

Juhannuksen vietimme kotona. Perjantaina kävimme Monan kanssa keräämässä kukkia ja metsämansikoita Kukista teimme kimput terassille. Alkuillasta kävimme kaupungilla kuuntelemassa serkkujen kanssa humppaa ja katsomassa juhannussalon pystytystä. Yöllä kävimme tätin kanssa katsomassa juhannuskokkoja rannassa hyttysten syöttinä.

Lauantaina serkut tulivat meille juhlimaan. Grillasimme ja järjestimme tytöille rastiradan johon kuului askartelua, leipomista, etsintää, itsensä vääntelyä outoihin asentoihin ja ongelman ratkaisua laskien ja kirjaimia tunnistaen.

Tauon jälkeen täällä taas

Yritän reipastua blogeilussa, katsotaan kuinka käy! Kesä on mennyt tohinalla ohi, mukavia hetkiä, paljon leppoisaa menoa, ihania vieraita, Rosan 1 v synttärit, sadetta, uintia, aurinkoa, sammakon metsästystä, kukkien ihailua, marjojen poimintaa ja erityisesti iloa siitä, että saamme asua maalla!

Olen aina rakastanut riippumattoja! Kerrostalossa asuessamme sain pari riippukeinua ja maan tasalle päästessäni kävin heti ostamassa riippumaton. Nämä ovat myös valoittaneet vanhemman neidin sydämen.

Kesällä olemme välillä syöneet myös välipalan ulkona näissä ihanuuksissa kun Rosa on nukkunut päiväunia.

Alkukesästä saimme nauttia tätin ja serkun kyläilystä. Päivät olivat tohinaa täynnä, itse olin ihan poikki mutta lapsissa riitti virtaa! 

Yhtenä iltana kävimme Pikku-Pukissa iltapalalla ja katsomassa kun Ruotsin laivat lähtevät matkaan. Ilta ei ollut kaikkein lämpimin mutta mukavaa oli silti.

Mona sai uudet saippuakuplavälineet ja oli niistä niin tohkeissaan, ettei maltanut paljoa syödä vaikka mukana oli suklaatakin.

Vanha Volvo osoittautui vierailun aikana oivaksi autoksi! Auton takaluukussa olevista penkeistä käytiin taistelua ja suunniteltiin kenen vuoro on milloinkin siellä istua. Hyvä jotta volvosta otettiin kaikki irti koska se ei meillä kauaa kerennyt olla. Nyt on tilalla Monan lemppariauto eli paku.

Sadetta ja harmaata

Tällaisena ankeana päivänä rakastan pitää takassa tulia! Onneksi on siihen riittävän viileätä. Takkatulta katsellessa alkaa aina tekemään mieli isoa kupillista cappucinoa. Näistä kahdesta lämmikkeestä nauttiessa ajatuksiin puskee kiitollisuus kuinka kiitollinen olen siitä, että minulla on ihan oikeasti aikaa vain istua kahvikuppi kädessä ja katsella tulia sekä kuinka hieno perhe minulla on. 

Rosan päikkäreiden ajan pyrin tekemään Monan kanssa jotain isojen juttuja. Nyt parina päivänä olemme jääneet koukkuun Monan uuteen peliin. Sinkoilemme ympäri kahden metrin pituista pelilautaa etsien kaiken maailman pieniä esineitä ja tavoitteena ehtiä piknik-saarelle ennen kuin Juupas ja Eipäs ovat syöneet kaikki eväät.

Tänään kerkesimme tärkkäämään sokerilla uusia liinoja ja ihailemaan jo kuivuneita kulhojamme. Muutama askarteluidea on mielessä mutta katsotaan koska saamme valmista aikaiseksi. Maalaushommat hoidetaan pihalla jotta kuivaa keliä ainakin ootellaan.

Posti toi tänään ihanat sisustus Juliinan sydämet. Lähenkin tästä niitä asentamaan heti paikalleen.

Viherpeukalon metsästystä

Olen asunut kerrostalossa vuodesta -94 lähtien. Useana vuonna pohdin kuinka ikinä pärjäisin pihan kanssa kun juuri ja juuri saan jotkut sisäkukat pysymään hengissä. Nyt sen opettelu on edessä. Aluksi olin kauhun vallassa mutta toimeen oli tarttuva. Ruohon ja sammaleen alta paljastui kukkien alkuja ja paljon! Ja näin minä jäin koukkuun tähän hommaan. 

Paljon on vielä opeteltavaa mutta tällaiset löydöt lisäävät intoa. Kivaa tehä hommaa jonka tuloksen näkee konkreettisesti.

Pihalla puuhastelun haasteena on välillä lapset. Mona on yli-innokas auttaja ja jaksaa keskittyä yhteen hommaan ainakin 20 sekunttia. Sitten jo seikkailut kutsuvat. Rosa onneksi nukkuu vielä päikkäreitä ja hereillä ollessa jaksaa istua, nauttia herkuista sekä kummastella elämää ulkona. 

Vähän kevättä kotiinkin.

Mona 5 v

Viime lauantaina valmistelimme Monan synttäreitä. Näitä juhlia oli neiti jo kauan odottanut ja suunnitellut tarjottavat jo moneen otteeseen! Lauantai meni suklaamuffinsseja leipoen ja koristellen prinsessamuffinsseiksi sekä kakkua tehden. Sunnuntaina operaatio jatkui. Rosa pyöri jaloissa saaden kuorutetta päähänsä. Tarjottavat valmistuivat ajoissa ja onneksi vieraitakin tuli.

Vieraita riitti sopivasti koko päivän ja Mona sai upeita lahjoja! Illalla olivat molemmat neidit väsyneitä. Mona ei vaan oisi malttanut nukkua koska oisi halunnut leikkiä uusilla leluillaan..