Sunnuntaina oltiin Alastaron moottoriradalla katsomassa moottoripyöräkisoja. Monan kummisetä oli ajamassa ja vietimme päivän varikolla ja harjoituksia katsoen. Illalla oli itse kisa. Kahden eläväisen tytön kanssa useamman tunnin notkuminen on täynnä elämää. Eväät olivat taas suuressa suosiossa.
Mona rakasti kiipeillä katsomossa, olla korkealla ja oli innoissaan kun sai potkutella laudallaan. Hän itsee sanoo harjoittelevansa potkuilua koska aikoo mennä sitten tulevaisuudessa kouluun potkulaudalla.
Rosa ei mopoja tai mopojen pärinää pelännyt. Hän hihkui innoissaan ja pärisi mukana.
Itse kisa oli taas jännää katsottavaa! Se on ihan hirveää mutta silti niin siistiä. Jokainen kurvi ja ohitus salpaa hengen, yritän keskittyä sijan laskentaan jotten oisi ihan sininen kisan loputtua. Monta kierrosta meni hyvin kunnes ilmestyi pölypilvi ja seuraavaksi punaiset liput. Kisa loppui siihen. Kaatunut kuski oli melkein heti jo jaloillaan ja kummisetä pysyi pystyssä tämänkin kisan! Jes! Ja ensi kesänä jatkuu jännäämiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti