Hyvän katselupaikan löytäminen vaati metsässä rämpimistä (ja kesällä alkanut vaelluskuume taas kasvoi). Rosa oli selässä manducassa. Hän hyppi ja kiljui kun ralliauto karautti ohi hienoine äänineen. Mona oli seikkailuista innoissaan ja heti ensi metreillä mukaan tarttui muutama keppi.
Löysimme loistavan katselupaikan: aukeaa, riittävän kaukana lentävistä kivistä, mukava mutka ja lapsille oivat telmimismaastot. Rosa istui maassa ja söi puolukoita, ilmoitti kun siltä alueelta oli kaikki syöty ja hänet pitäisi siirtää uusien puolukoiden luokse. Mona etsi lisää keppejä ja nuolia, oli taisteluleikit menossa. Me saimme katsoa rallia rauhassa.
Ralliauton pärinä ja hiekan lentäminen tuntuu minulla mahan pohjassa, vähän niinkuin kevään ekat moottoripyörän pärinät. Erityisesti mieltäni lämmitti nähdä, että rallia ajetaan vielä jaloilla autoilla eli vanhoilla fordeilla, ne vaan ovat hienoja! Koko perhe tuntui viihtyneen ja matkalla autolle Mona jo tiedusteli koska on seuraava ralli.
P.s Tämän postauksen kuvat ovat Monan valkkaamia ja muokkaamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti