Mopokisoissa

Sunnuntaina oltiin Alastaron moottoriradalla katsomassa moottoripyöräkisoja. Monan kummisetä oli ajamassa ja vietimme päivän varikolla ja harjoituksia katsoen. Illalla oli itse kisa. Kahden eläväisen tytön kanssa useamman tunnin notkuminen on täynnä elämää. Eväät olivat taas suuressa suosiossa.

Mona rakasti kiipeillä katsomossa, olla korkealla ja oli innoissaan kun sai potkutella laudallaan. Hän itsee sanoo harjoittelevansa potkuilua koska aikoo mennä sitten tulevaisuudessa kouluun potkulaudalla.

Rosa ei mopoja tai mopojen pärinää pelännyt. Hän hihkui innoissaan ja pärisi mukana.                                                                                   

Itse kisa oli taas jännää katsottavaa! Se on ihan hirveää mutta silti niin siistiä. Jokainen kurvi ja ohitus salpaa hengen, yritän keskittyä sijan laskentaan jotten oisi ihan sininen kisan loputtua. Monta kierrosta meni hyvin kunnes ilmestyi pölypilvi ja seuraavaksi punaiset liput. Kisa loppui siihen. Kaatunut kuski oli melkein heti jo jaloillaan ja kummisetä pysyi pystyssä tämänkin kisan! Jes! Ja ensi kesänä jatkuu jännäämiset.

Greengate

Olen ihan hurahtanut Greengate astioihin ja tekstiileihin! Pihinä ihmisenä en vain malta ostaa näitä ennen kuin keksin niille käyttötarkoituksen.

Nämä mukit toimivat cappucinokuppeina, muki mahtuu juuri ja juuri kahvikoneeseen ja saan kerralla ison kahvin. Näitä kuppeja himoitsen lisää, onneksi löysin Turusta liikkeen jossa on hyvä valikoima Greengatea.

Meillä on keittiössä kulmahyllykkö joka oli mielestäni ruma kunnes keksin laittaa ihanat mukini siihen. Mukien siihen muutettua olen iloinnut noista hyllyistä sillä muuten joutuisin pistämään mukini kaappiin! Nyt saan näillä täytettyä vain yhen hyllyn jotta pakkohan näitä on lisää ostaa.

Nämä melamiinilautaset ovat kirpparilöytöni! Lastenvaatteiden seasta huuteli iso pino makeita lautasia. Mies ei taaskaan tajunnut mutta vanhempi tytär oli löydöstä yhtä innoissaan kun äitinsä.

Seuraavana listalla oisi muutaman leipäkoriliina hankkiminen. Tytär tarvitsee kerhossa ruokaliinan niin täytyyhän se olla joku sikahieno greengaten leipäkoriliina. Myös keittiöpyyhkeitä himoitsen. Suuri miinus tässä hommassa on se, että pitää ajaa keskelle cityä ja ihmisvilinää.

Rantaralli 2012

Lauantaina ajettiin Rantaralli Naantalin ympäristössä. Ralli on nopea ja sisältää kolme pätkää. Me pääsimme vain vikalle ek:lle koska Monalla oli jumppapäivä. Ilmatieteenlaitos lupasi kovaa sadetta koko päiväksi mutta selvisimme vain pienellä tihkulla. 

Hyvän katselupaikan löytäminen vaati metsässä rämpimistä (ja kesällä alkanut vaelluskuume taas kasvoi). Rosa oli selässä manducassa. Hän hyppi ja kiljui kun ralliauto karautti ohi hienoine äänineen. Mona oli seikkailuista innoissaan ja heti ensi metreillä mukaan tarttui muutama keppi.

Löysimme loistavan katselupaikan: aukeaa, riittävän kaukana lentävistä kivistä, mukava mutka ja lapsille oivat telmimismaastot. Rosa istui maassa ja söi puolukoita, ilmoitti kun siltä alueelta oli kaikki syöty ja hänet pitäisi siirtää uusien puolukoiden luokse. Mona etsi lisää keppejä ja nuolia, oli taisteluleikit menossa. Me saimme katsoa rallia rauhassa.

                                      

Ralliauton pärinä ja hiekan lentäminen tuntuu minulla mahan pohjassa, vähän niinkuin kevään ekat moottoripyörän pärinät. Erityisesti mieltäni lämmitti nähdä, että rallia ajetaan vielä jaloilla autoilla eli vanhoilla fordeilla, ne vaan ovat hienoja! Koko perhe tuntui viihtyneen ja matkalla autolle Mona jo tiedusteli koska on seuraava ralli. 

P.s Tämän postauksen kuvat ovat Monan valkkaamia ja muokkaamia.

Pihamaan aarteita

Kevään optimismi pihan hoitoon on totaallisesti karissut. En tiedä onko eniten vallanut laiskuus, saamattomuus vai kärsimättömyys mutta lopputulos on kuitenkin se, että piha on hoitamaton. Olen vain keskittynyt nauttimaan kaikista aarteista joita maasta on puskenut ylös.

Rosa 1 v

Mona alkoi omien synttäreidensä jälkeen suunnittelemaan Rosan synttäreitä. Isosiskolle oli tärkeää, että synttärisankarilla on hieno kakku ja tietenkin hänen koristelemansa. Vauvavieraita pitäisi myös olla eikä vaan aikuisia. 








Rosa oli innoissaan kun oli paljon lapsia! Parhaimmillaan oli yhdeksän alle kouluikäistä lasta talossa. Meteliä ja elämää riitti. Jossakin joku itki, hädissäni yritin etsiä itkevää lasta. Löysin, se olikin kaveri vaipanvaihdossa. Väkeä tuli ja meni pitkin päivää eikä sankari maltannut päikkäreitä nukkua. Lahjat ja lahjapaperit olivat ihania! 













Rosalla oli myös eka yökyläkaveri yötä bileiden jälkeen. Huippua nähä kun Rosallakin on omia kavereita ja vielä samanikäisiä! Mona oli myös tohkeissaan kun sai hoitaa pienempiä.

Juhannus

Juhannuksen vietimme kotona. Perjantaina kävimme Monan kanssa keräämässä kukkia ja metsämansikoita Kukista teimme kimput terassille. Alkuillasta kävimme kaupungilla kuuntelemassa serkkujen kanssa humppaa ja katsomassa juhannussalon pystytystä. Yöllä kävimme tätin kanssa katsomassa juhannuskokkoja rannassa hyttysten syöttinä.

Lauantaina serkut tulivat meille juhlimaan. Grillasimme ja järjestimme tytöille rastiradan johon kuului askartelua, leipomista, etsintää, itsensä vääntelyä outoihin asentoihin ja ongelman ratkaisua laskien ja kirjaimia tunnistaen.

Tauon jälkeen täällä taas

Yritän reipastua blogeilussa, katsotaan kuinka käy! Kesä on mennyt tohinalla ohi, mukavia hetkiä, paljon leppoisaa menoa, ihania vieraita, Rosan 1 v synttärit, sadetta, uintia, aurinkoa, sammakon metsästystä, kukkien ihailua, marjojen poimintaa ja erityisesti iloa siitä, että saamme asua maalla!

Olen aina rakastanut riippumattoja! Kerrostalossa asuessamme sain pari riippukeinua ja maan tasalle päästessäni kävin heti ostamassa riippumaton. Nämä ovat myös valoittaneet vanhemman neidin sydämen.

Kesällä olemme välillä syöneet myös välipalan ulkona näissä ihanuuksissa kun Rosa on nukkunut päiväunia.

Alkukesästä saimme nauttia tätin ja serkun kyläilystä. Päivät olivat tohinaa täynnä, itse olin ihan poikki mutta lapsissa riitti virtaa! 

Yhtenä iltana kävimme Pikku-Pukissa iltapalalla ja katsomassa kun Ruotsin laivat lähtevät matkaan. Ilta ei ollut kaikkein lämpimin mutta mukavaa oli silti.

Mona sai uudet saippuakuplavälineet ja oli niistä niin tohkeissaan, ettei maltanut paljoa syödä vaikka mukana oli suklaatakin.

Vanha Volvo osoittautui vierailun aikana oivaksi autoksi! Auton takaluukussa olevista penkeistä käytiin taistelua ja suunniteltiin kenen vuoro on milloinkin siellä istua. Hyvä jotta volvosta otettiin kaikki irti koska se ei meillä kauaa kerennyt olla. Nyt on tilalla Monan lemppariauto eli paku.