Arjen aarteita

Pakko se on vaan myöntää, että jotkut tavarat saavat mieleni piristymään. Greengate tietenkin ilahduttaa minua aina! Olen saanut ostettua leipäkoriliinoja ja keittiöpyyhkeitä. Ne löysivät paikkansa "postilaatikkomme" päältä Amanda B:n tarjottimella. Mukava kun ei tarvitse hienoja liinoja säilyttää kaapissa. 

Lattemukien määrä on tuplaantunut syksyn aikana. Uusi GG:n kuvasto sisältää taas kaikkea ihanaa joten veikkaan kuppien määrän paisuvan.

Yksi suurista aarteistani on kahvikone. Rosan raskausaikana en kyennyt normaalikahvia juomaan mutta cappucino maistui, haaveilin omasta koneesta. Onneksi mieheni innostui myös ajatuksesta ja maltoin ostaa koneen. 

Päivän kohokohtia ovat ne hetket kun voi juoda hyvää kahvia, rauhassa takkatulen ääressä hienosta mukista.






Tätä lamppua himoitsin vuoden verran. Kesällä ostin aarteen itselleni ja kyllä se kauniisti valaisee! Voisin ostaa näitä joka paikkaan. Nyt lamppu on evakossa joulukuusen tieltä meidän makuuhuoneessa enkä tiedä maltanko siirtää sitä takaisin olohuoneeseen vanhalle paikalleen.

Tässä vielä linkki Greengaten uuteen kuvastoon Greengate kevät / kesä 2013 kuvasto .

Hauskaa vuoden viimeistä viikonloppua!

Joulu 2012

Monan ja mummon tekemä upea piparkakkutalo

Vihdoin jouluaatto koitti! Aamulla tytöt katsoivat joulupukin kuumaa linjaa ja hyörivät ja pyörivät. Edellispäivänä oltiin saatu kaikki tohina valmiiksi ja aattona saimme vain nautiskella. Aamupalaksi oli riisipuuroa. Pian sen jälkeen tulivat odotetut vieraat: mummo ja moffa.

Mummon ja moffan tultua kuuntelimme joulurauhan julistuksen telkkarista. Sen jälkeen söimme kalapöydän ja joimme joulukahvit. Tytöt näyttivät joka välissä kaikki temppunsa, joita osaavat ja varmistivat, että isovanhemmat näkevät heidät varmasti koko ajan.

Lähdin tyttöjen kanssa saunaan ja muut aikuiset kävivät ruokalevolle. Tytöt jatkoivat saunomista äidin lähdettyä.

Parin tunnin saunomisen jälkeen olivat tytöt vihdoin puhtaina ja valmiina pukkia varten!

Kesken levottoman odotuksen soi ovikello! Mona pinkaisi ovelle ja otti joulupukin vastaan. Molemmat tytöistä olivat lumoutuneita pukista vaikka, varsinkin nuorempaa, hiukan jännitti.

Lahjoja tuli paljon ja kaikki olivat mieluisia. Leluja koottiin koko ilta ja kokeiltiin kuinka mikäkin toimii. Välillä söimme kinkkua ja laatikoita. Ja taas leikit jatkuivat. Rosa nukahti melkein pystyyn mutta Mona oisi jatkanut laulamista koko yön. Onneksi joulu kestää monta päivää!

Joulun odotusta

Meidän joulun odotus alkaa erilaisilla Monan joulujuhlilla ja harjoituksilla sekä vaatteiden ja hiusten laitolla. Yhteen näytökseen etsin keltaista t-paita, toiseen ompelin siipiä pari tuntia yöllä ja kolmanteen neiti harjoitteli lauluja ahkerasti. Yhteen näytökseen laitettiin letit, seuraavaan enkelikiharat ja kolmanteen ponnari, jonka hänässä oli kiharoita.

Valitettavasti näytöksien kuvaaminen on haastavaa kun paikalla on jokunen muukin ihminen mutta tässä muutama kuva näytöksistä ja juhlasta.

Cheerdancen joulunäytös

Kerhon joulujuhla

Temppukerhon joulunäytös

Näytöksien jälkeen alkoi joululoma ja meillä kova tohina joululahjojen suhteen. Pari viikkoa juostiin siellä täällä joulupukkia autellen, hiukan synttäreillä välissä ja äiti töissä. Joulusiivous jäi ihan viime tippaan. Muulla ei niin väliä mutta Monalla oli kova kiiru saada joulukuusi pystyyn ja koristella koko koti. Mutta pienen tohinan jälkeen on mukava nauttia rauhallisesta joulusta!

Mopokisoissa

Sunnuntaina oltiin Alastaron moottoriradalla katsomassa moottoripyöräkisoja. Monan kummisetä oli ajamassa ja vietimme päivän varikolla ja harjoituksia katsoen. Illalla oli itse kisa. Kahden eläväisen tytön kanssa useamman tunnin notkuminen on täynnä elämää. Eväät olivat taas suuressa suosiossa.

Mona rakasti kiipeillä katsomossa, olla korkealla ja oli innoissaan kun sai potkutella laudallaan. Hän itsee sanoo harjoittelevansa potkuilua koska aikoo mennä sitten tulevaisuudessa kouluun potkulaudalla.

Rosa ei mopoja tai mopojen pärinää pelännyt. Hän hihkui innoissaan ja pärisi mukana.                                                                                   

Itse kisa oli taas jännää katsottavaa! Se on ihan hirveää mutta silti niin siistiä. Jokainen kurvi ja ohitus salpaa hengen, yritän keskittyä sijan laskentaan jotten oisi ihan sininen kisan loputtua. Monta kierrosta meni hyvin kunnes ilmestyi pölypilvi ja seuraavaksi punaiset liput. Kisa loppui siihen. Kaatunut kuski oli melkein heti jo jaloillaan ja kummisetä pysyi pystyssä tämänkin kisan! Jes! Ja ensi kesänä jatkuu jännäämiset.

Greengate

Olen ihan hurahtanut Greengate astioihin ja tekstiileihin! Pihinä ihmisenä en vain malta ostaa näitä ennen kuin keksin niille käyttötarkoituksen.

Nämä mukit toimivat cappucinokuppeina, muki mahtuu juuri ja juuri kahvikoneeseen ja saan kerralla ison kahvin. Näitä kuppeja himoitsen lisää, onneksi löysin Turusta liikkeen jossa on hyvä valikoima Greengatea.

Meillä on keittiössä kulmahyllykkö joka oli mielestäni ruma kunnes keksin laittaa ihanat mukini siihen. Mukien siihen muutettua olen iloinnut noista hyllyistä sillä muuten joutuisin pistämään mukini kaappiin! Nyt saan näillä täytettyä vain yhen hyllyn jotta pakkohan näitä on lisää ostaa.

Nämä melamiinilautaset ovat kirpparilöytöni! Lastenvaatteiden seasta huuteli iso pino makeita lautasia. Mies ei taaskaan tajunnut mutta vanhempi tytär oli löydöstä yhtä innoissaan kun äitinsä.

Seuraavana listalla oisi muutaman leipäkoriliina hankkiminen. Tytär tarvitsee kerhossa ruokaliinan niin täytyyhän se olla joku sikahieno greengaten leipäkoriliina. Myös keittiöpyyhkeitä himoitsen. Suuri miinus tässä hommassa on se, että pitää ajaa keskelle cityä ja ihmisvilinää.

Rantaralli 2012

Lauantaina ajettiin Rantaralli Naantalin ympäristössä. Ralli on nopea ja sisältää kolme pätkää. Me pääsimme vain vikalle ek:lle koska Monalla oli jumppapäivä. Ilmatieteenlaitos lupasi kovaa sadetta koko päiväksi mutta selvisimme vain pienellä tihkulla. 

Hyvän katselupaikan löytäminen vaati metsässä rämpimistä (ja kesällä alkanut vaelluskuume taas kasvoi). Rosa oli selässä manducassa. Hän hyppi ja kiljui kun ralliauto karautti ohi hienoine äänineen. Mona oli seikkailuista innoissaan ja heti ensi metreillä mukaan tarttui muutama keppi.

Löysimme loistavan katselupaikan: aukeaa, riittävän kaukana lentävistä kivistä, mukava mutka ja lapsille oivat telmimismaastot. Rosa istui maassa ja söi puolukoita, ilmoitti kun siltä alueelta oli kaikki syöty ja hänet pitäisi siirtää uusien puolukoiden luokse. Mona etsi lisää keppejä ja nuolia, oli taisteluleikit menossa. Me saimme katsoa rallia rauhassa.

                                      

Ralliauton pärinä ja hiekan lentäminen tuntuu minulla mahan pohjassa, vähän niinkuin kevään ekat moottoripyörän pärinät. Erityisesti mieltäni lämmitti nähdä, että rallia ajetaan vielä jaloilla autoilla eli vanhoilla fordeilla, ne vaan ovat hienoja! Koko perhe tuntui viihtyneen ja matkalla autolle Mona jo tiedusteli koska on seuraava ralli. 

P.s Tämän postauksen kuvat ovat Monan valkkaamia ja muokkaamia.

Pihamaan aarteita

Kevään optimismi pihan hoitoon on totaallisesti karissut. En tiedä onko eniten vallanut laiskuus, saamattomuus vai kärsimättömyys mutta lopputulos on kuitenkin se, että piha on hoitamaton. Olen vain keskittynyt nauttimaan kaikista aarteista joita maasta on puskenut ylös.